Viilee
 
Mä olin 12-v. kun vanhempien ero tapahtui,
Faija lähti menee, niiden suhde vaan lakastui,
Mutsi jäi asuntoon yksin, meit oli kolme lasta,
Mä olin vanhimmasta päästä, mut 12 vasta,
Broidi oli nuori eikä tajunnut mitään,
Kasvoi ilman isää, mut se ei haitannut yhtään,
Sisko oli hiljaa, faija oli sille rakas,
Ei se sanonut mitään, mut se halus sen takas.
 
Viilee, sä oot viilee, et haluu olla aikuinen
Viilee, sä oot viilee, mutta sisältä lämpöinen.
 
Vanhemmat veti maton jalkojeni alta,
En pystynyt suhtautuun, se tuntu niin pahalta,
Todellisuus iski naamaan kuin tiiliseinä,
Se näky mulla ystävyyssuhteina päättyneinä,
Must tuli hiljanen, sisäänpäin kääntynyt,
Ahdisti pitkään, mut nyt se on päättynyt,
Tajusin viimein, et tää juttu ei oo musta kii,
Vaikka vanhemmat asuu erossa, ne ei oo väliinpitämättömii.
 
chrous
 
Mutsi haukkuu faijaa edesvastuuttomaksi,
Se ei auta oloo, mä oon sen esikoislapsi,
Ois asiaa tehdä perheen kanssa jotain kivaa,
Mut mutsi ei anna enää faijalle tilaa,
Mä olin tottunu elämään, meil ei ollu väkivaltaa,
Mut uusi tilanne tuntui aika pelottavalta,
Oisin toivonut et ne ois kelannut vähän,
Et mä muistan niiden riidat läpi oman elämän.
 
chrous
 
Mutsin luona käy miehii ihan tarpeeksi,
Mut niist ei oo mihinkään, ei ees koristeeksi,
Helvetisti paineita ja työstressii,
Elättää meit kolmee, tuo duunit himaan messiin,
Kuitenkin mä diggaan meidän arkipäivästä,
Mä jeesaan mutsii, teen ylimääräistä,
Broidinkin mä yritän pitää kurissa,
Vietän paljon aikaa mun perheen parissa.
 
chrous